Minulla oli unelma. Tai ei, ensin minulla oli kiviä. Paljon kiviä. Todella tuskastuttavan paljon kiviä. Niitä löytyi talon paikkaa kaivaessa, tonttia raivatessa ja pihaa muotoillessa.
 |
| Kiviä on monen kokoisia |
Niitä oli isoja, pieniä, kulmikkaita ja pyöreitä. Eikä se riittänyt, että raivatessa löytyi kiviä. Nurmikon pohjia tehdessä kiviä löytyi suorastaan epätoivoisia määriä eikä niitä tietenkään voinut jättää nurmikkoa pilaamaan.
 |
| Kaivuri kuljetti suurimmat kivet |
Aiemmat kivet oli kaivuri tai traktori kätevästi siirrellyt ja piilotellut, mutta nurmikon osalta olimme omillamme, apuna vain lapio, kottikärryt ja hauis. Nurmikon pohjia on nyt tehty kolmena kesänä ja kiviä on sen kunniaksi saanut kärrätä melkoisen määrän pois nurmikon tieltä.
 |
| Kottikärryllisiä tuli satoja |
Ensin kiviä vain työnnettiin pihasta pois - talo on kätevästi mäen päällä, joten tuuppaus ja sinne meni... mutta ei siitä tullut siistiä jälkeä. Naapuri tarvitsi pihaansa täyttömaata, joten annettiin heille kymmenen rekkalastillista kiviä. Vähän parani, muttei ongelma poistunut sittenkään. Aseteltiin kiviä riviin pihan takareunaan "aidaksi". No joo no...
 |
| Kiviä kuljetettiin pihan laidoille |
Lopulta vaan kuskattiin kottikärryllinen poikineen tien varteen odottamaan sitä, että keksimme niille jonkun sijoituspaikan. Kiviröykkiötä katsellessani sain idean. Haluan kiviaidan. Sellaisen ihanan perinteisen aidan, joka seisoo järeänä ja sammaloituu hiljalleen.
 |
| Kiviaidan paikka ennen raivausta keväällä 2012 |
Päivänä eräänä tulin jutelleeksi töissä tästä unelmastani hyötykäyttää nuo melkein kirosanaksi muodostuneet kivet aitaan. Ja kas, työkaveri innostui vallan tosissaan. Hän kun on aina halunnut tehdä oikean kiviaidan. Sanoin vitsinä, että tervetuloa ihan milloin haluat! Ajattelin, että ei kai kukaan oikeasti niin hassu ole, että paukkaa työkaverin pihaan kiviä kantamaan vapaaehtoisesti. Aikaa kului, ja heitimme vuorovedoin jonkun aitakommentin sopivassa välissä. Koitti kevät ja työkaveri kysyi, että joko on aidan paikka raivattuna, jos projekti lähtisi oikeasti käyntiin. Ai mitähä? Joo, raivataan! Ja niin työkaveri värväsi kivihassun kaverinsa projektiin mukaan, he kun ovat ennenkin tehneet kivitöitä yhdessä ja minä huolehdin siitä, että traktori kävi raivaamassa kärräämämme kivet syrjään aitatyömaalta. Istuimme meillä yhden illan googlaamassa erilaisia aitamalleja ensin aitapaikkaa tuijoteltuamme ja kiviä ihmeteltyämme. Sen jälkeen työkaveri teki aidasta projektisuunnitelman (15 sivua riskianalyyseineen päivineen). Niin se alkoi. Kolmen naisen kiviaitaprojekti!
 |
| Traktori siirsi kivet läjään lajittelua odottamaan |
