Bloggaajan lomaillessa (vieläkin) kollega raportoi osa 3

Pe 20.7.

Yksi ratkaistu hankala paikka

Samat kuviot jatkuvat kolmannen kerroksen kanssa. Teen täyttöä, lajittelua, tiivistystä ja hankalien kohtien ratkontaa. Sekaan mahtuu myös muutama helppo asettelu kun kivet loksahtavat paikoilleen kuin palapelin palat. Kaunis yksityiskohta syntyy laittamalla pyöreitä kiviä isojen järkäleiden väliin. Taas tulee taivaalta vettä ja ei kun suojaan kuuntelemaan ukkosen jytinää. Tämä työpäivä päättyy täyttöön ja illan kruunaa mahtava sateenkaari.

Bloggaajan lomaillessa kollega raportoi osa 2

Ke 18.7.
Kolmas kerros alkaa vääjäämättä hahmottua. Keskittyminen työhön on vaikeaa, koska samaan aikaan tekisi mieli lajitella, vääntää kasasta isoja kiviä ja tehdä huolellista täyttöä. Lisäksi tulee pitää mielessä, mikä reunakivi vaatii ison pitävän kiven päälleen seuraavassa kerroksessa. Malttia tarvitaan myös vaikeiden kohtien teossa. Yritän keskittyä ja tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Intoa on selvästi liikaa ja reunan helpot kohdat meinaavat kohota, vaikka työn tulisi edetä tasaisesti koko aidan matkalta. Sitten taas isojen kivien kimppuun ja kasan kaivuun. Päivän päätteeksi tarkastan reunakivien pitävyyden ja kaikki tuntuvat olevan tukevasti paikoillaan. Sidos on luja ja työn jälkeen voi olla tyytyväinen.

Bloggaajan lomaillessa kollega raportoi osa 1

Kaksi kolmesta aidanrakentajasta päätti pitää taukoa aidanrakennuksesta ja paeta lomalle kauas aidan luota. Bloggaaja samalla selkää potien (innokkain toisten nostoasennosta kommentoija sai krampin omaan selkäänsä, haha). Yksi jaksoi silti sinnikkäästi, vaikka säänhaltijat eivät projektille ihan lämmenneetkään. Pyysin, että etenemistä dokumentoidaan säntillisesti ja niin tapahtui. Tässä raporteista ensimmäinen.


Ma 16.7. ja ti 17.7.

Aidan keskiosan täyttöä ja kivien lajittelua sateen armoilla. Uskon että kivien tarkka asettelu palkitaan kestävänä aitana. Pienten kivien lisäksi täyttöön käytettiin myös hiekkaa. Sadekuuron jälkeen pakka on tiivistynyt ja taas voi jatkaa. Työ ei juuri etene. Molempina päivinä rankat sadekuurot ajavat innokkaan ahertajan kotiin sisähommiin. 

Pakko lajitella

Nyt aitaa rakentaessa eroa eiliseen ei enää huomaa niin selvästi. Aita kasvaa kyllä, mutta kun massaa oli jo valmiiksi, se ei enää niin näy, jos kiviä on tullut vaikka seitsemän isoa lisää. Sitä paitsi tekeminen alkaa olla todella hidasta, kun kiviä joutuu kaivamaan hiekkakasan sisältä - emme ole edelleenkään malttaneet vain lajitella tovin verran. Nyt on pakko pitää lajitteluaikaa, sillä kasan sisällä saattaa olla "timantteja", jotka kuuluisivat nyt tehtävään kerrokseen. Jälkeenpäin on turha harmitella, että voi, tämä olisi ollut tuonne juuri se oikea.

Pientää ja suurta

Sen verran aita on noussut ihan konkreettisesti, että päätimme laittaa tavoitelangan paikoilleen. Se kulkee tasan metrin korkeudella eikä mikään pylväskivien välissä oleva saa ylittää lankaa, jos haluamme aidasta sopusuhtaisen näköisen. Langankin mukaan olemme saavuttaneet puolivälin, hyvä me!

Tavoitelanka paikoillaan

Toinen kerros

Voi miten voitonriemuinen olo olikaan, kun ensimmäinen kerros oli valmis. Sehän on Helppoa! Nopeaa! Ja kivethän pienenevät, kun aita kasvaa, tästä se vain helpottuu! No ei. Maassa kivi pysyy suht helposti tasapainossa, mutta mitenkäs ylempänä? Millä varmistaa, että kivi ei tipahda? Eikä ne kivet niin pienenekään, kun niiden pitää tukeutua kuitenkin sinne täyttökiveykseen ja alla olevaan useampaan kiveen, joten hauista saa käyttää nostoissa entistä enemmän. Lisäksi alla ei enää ole tasaista vaan epämääräisten kivien tekemiä epämääräisiä aukkopaikkoja täytettäväksi ja tiiviyshän on edelleen se, mitä tavoittelemme. Palapelimäisyys korostuu lisää. Kaikki vähänkään kiilaa muistuttavat kivet pistettiin syrjään eikä haaskattu niitä täyttökiviksi, niitä tarvitaan koko ajan enemmän erilaisissa rakosissa.

Palapeli puolikorkeudessa

 Tuumasta toimeen siis. Nyt lajitellut kivet olivat jo aika vähissä, jäljellä oli lähinnä päälle ajateltuja kauniita kiviä. Minä siirryin kokonaan lajittelujoukkoihin, toiset jatkoivat rungon rakentamista ja täytön tekemistä. Työ hidastuu merkittävästi, kun kiviä täytyy hakemalla hakea nyt jo aika hiekkaisesta kasasta. Mutta kun ei malttaisi millään vain lajitella! Toinen, vähemmän hiekkainen, kasa on sitten taas reilu 10 metriä kauempana, alamäkeen tietysti. Niin siis kivet pitää tuoda ylämäkeen, taisin sen jo mainita.

Täyttöä ja reunaa

Vaan tässäpä on tämän päivän tulokset, etenee se! Rohkeana toisten yllytyksestä kiipesin yhdelle pylväskivistä ja otin yläilmakuvan, tästä ehkä parhaiten hahmottaa aidan koon?

Luonnonkiviaita puolivalmiina

Ensimmäinen kerros

Rungon valmistuttua piti päättää, miten jatkamme. Järkevin idea oli tehdä kahden pylväskiven väliset reunukset ja täyttää väli epämääräisillä lohkareilla ja pikkukivillä. Tuumasta toimeen siis! Olosuhteiden pakosta tuli tehtyä kyllä saman tien toistakin väliä, kun kiviaidan rakentaminen on melkoista palapeliä. Kivi menee tuohon kuin valettu, mutta tuossa se keikkuu ja pyörii. Olimme lukeneet kokeneempien vihjeitä siitä, että aitaan ei saa jäädä lumen ja jään mentäviä rakoja, sillä lämpölaajeneminen hajottaa aidan helposti. Tiiviys oli siis tavoite numero yksi. Sivujen suorat linjat heti toisena, sillä aidasta oli tarkoitus saada kaunis, onhan se pihaan tullessa melkein ensimmäinen, minkä tulija näkee.

Aika pian kävi selväksi, että reunakivien tulee olla ISOJA. Ja että aitaa kannattaa tehdä vain niin kauan kuin ihan varmasti jaksaa, loukkaantumisriski kasvaa eksponentiaalisesti voimien huvetessa. Lisäksi sitä ei millään tajua, miten kipeä voi seuraavana päivänä olla, jos neljäkin tuntia kantaa/vierittää/lajittelee kiviä. Isoilla reunakivillä varmistetaan se, että kivien paino riittää pitämään ne paikoillaan. Lisäksi iso kivi menee "aidan sisälle" ja tukevoittaa aitaa merkittävästi. Aidanhan tulee kestää talon lasten ylikiipeämiset ja muut ilman, että tarvitsee pelätä sen sortuvan päälle.

Kun reunakivet saatiin paikalleen, alkoi ensimmäisen kerroksen täyttäminen. Ensin ajattelimme täyttää vain pikkukivillä, mutta totesimme melko pian, ettei aita ole siten tukeva eikä pienet kivet - vaikka niitä paljon onkin - riitä mitenkään koko aitaan, onhan sillä pituutta liki 15 metriä ja korkeuttakin metrin verran valmiina. Isot pylväskivet ja reunakivet auttavat toki täyttämään kuutioita ihan mukavasti, mutta silti täyttöä jää todella runsaasti. Keksimme myös sen, että isoilla reunasta toiseen yltävillä kivillä saamme aikaiseksi "katkoja", jotka vähentävät veden ja jään liikevoimaa.

Tässä vaiheessa arvosti sitä, että kiviä oli valmiiksi lajiteltuna aidan vieressä iso kasa. Siitä oli helppo heitellä täyttökiviä paikoilleen ilman edestakaisin ravaamista. Yksi yllätyskin tuli vastaan, työkaverin nostaessa kiveä jotain liikahti kasassa. Säikähdyksestä toivuttuamme totesimme, että Saku Sammakkohan se siellä vietti hellepäivää kivipaaden alla. Annoimme Sakun olla rauhassa ja siirryimme toiseen kohtaan mylläämään. Myöhemmin olemme tavanneet useamman sisiliskon vilistämässä kivikossa ja nyt toivommekin, että ainakin joku näistä eläimistä löytäisi kiviaidasta itselleen sopivan piilopaikan - niin tiivistä kun aidasta ei saa millään, ettei siellä olisi kolon koloa missään.

Saku

Projekti käynnistyy

Kun traktori oli siirtänyt kivikasan syrjään aidan tieltä, ei oikeastaan ollut enää mitään syytä olla aloittamatta. Ensimmäinen urakka oli siivota käsin pohja tasaiseksi. Yllättäen saimme siivoamalla melko ison läjän kiviä aidan paikan viereen odottamaan, vaikkemme kaivaneet pintaa syvemmältä kuin ne kivet, jotka törröttivät maasta osin koholla.

Syrjään siirretyt

Seuraavaksi päätimme aidalle tarkemman paikan. Ihan tien viereen sitä ei kannata rakentaa, sillä auran pitää mahtua ohi. Eikä ihan tien päätyyn, jottei autolla pihasta kääntyminen vaikeudu. Ostimme pullon merkkausmaalia, jolla oli hyvä hahmotella sijaintipaikkaa. Hahmottelimme neljä isoa "pylväskiveä", joiden väliin laitetaan tasanteille kukkatynnyrit, talvella vaikka roihut. Aidan alku- ja loppupään määrittelivät maastossa olevat ja siihen myös jäävät kivet, lyhyempi aita tulisi näyttämään hassulta.

Kun aidan paikka ja muoto oli päätetty, kiersimme pihapiirissä etsimässä sopivia pylväskiviä ja muita isompia kiviä, jotka pitäisi siirtää ensimmäiseksi aidan runkokiviksi. Merkkausmaalin avulla hahmottelimme kivien sijoitussuuntaa. (Jälkiviisaana voin sanoa, että jos ei koko kivi näy, homma on aivan täysin turha, sillä maan alta voi paljastua ihan ties mitä ja niin tapahtuikin.)

Kun muuta ei tässä välissä enää voinut tehdä, lajittelimme kiviä syrjään siirretystä kasasta tulevan aidan viereen, arvelimme, että se auttaa ja nopeuttaa itse rakentamista. Ensiksi lajittelimme kiviä jaolla isot/pienet, mutta pian huomasimme, että kiviä on myös kauniita ja rumia eikä niitäkään haluttu sekoittaa keskenään. Lopulta kiviä oli seuraavanlaisissa kasoissa: pikkuriikkiset (max 5cm halkaisijaltaan) pyöreähköt kivet istutuspaikkojen pohjiksi, kauniit pyöreät "dinosauruksen munat" aidan päällisen koristeluksi, isot täyttölohkareet, vielä isommat täyttölohkareet ja pienet täyttökivet. Lisäksi olivat isot reunakivet, joita ei todellakaan lajiteltu vaan kun sellaista ryhtyy kuskaamaan se kuskataan paikoilleen asti saman tien. Ja vielä niin, että mitattiin ensin, tuleeko edes teoriassa mahtumaan ja vasta sitten kantoon, joku raja kunnonkohotuksellakin! Onneksi kivikasa tuli sijoitettua alarinteeseen, eli kaikki kivet pitää kyörätä ylämäkeen aidan luo...

Hieno ja sileä (plus pehmeä) sorapatja

Tulevan aidan paikalle kärrättiin soraa, jotta saatiin tasainen ja hyvä alusta kiviaidalle. Alusta kannattaa jyrätä jatkotyön helpottamiseksi (toinen jälkiviisas neuvo). Kun alusta oli tasoiteltu, kuljetettiin paikalle pylväskivet. Ne olivat aika merkittävästi luultua isompia, joten niitä ei mitenkään mennyt neljää aitaan, jos halusimme vielä rakentaakin jotain. Siispä projektisuunnitelmaan tuli suunnitelman muutos heti alkuunsa. Kolme pylväskiveä, neljä tulevaa kukka- / roihupaikkaa. Pylväskivien jälkeen tuotiin paikalle vielä kuusi suurta "runkokiveä" tuomaan aidalle jykevyyttä. Perustus oli tehty!

Runko!