Näin rakennat kiviaidan - kantapään kautta opittua

1. Katso paikka tarkkaan. Jos aiot tehdä ison kiviaidan, huomioi myös massiivisuusaspekti. Tarkoitan siis sitä, että jos aita paperilla on hyvä paikassa a (eli etäisyydet on kunnossa vaikkapa aura-auton mennä), niin mieti vielä. Iso aita vaatii tilaa ympärilleen, eikä sitä todellakaan voi siirtää enää sitten, kun puolivälin jälkeen tulee se "oho, onpa se puolisen metriä liian lähellä tietä noin visuaalisesti" -olo.

2. Kun teet aidalle pohjaa, niin joko jyrää se tai tee se niin hyvissä ajoin, että sade ja aika ehtivät painaa sen kovaksi. Pehmeä hiekka + painavien kivien kieritys = huono idea.

3. Mitä enemmän lajittelet kiviä kokoluokkiin ja muotoseikkojen mukaan ennen projektia, sitä nopeammin saat valmista aikaiseksi. Älä aliarvioi pikkukivien menekkiä, niitä nimittäin todella tarvitaan rakojen tilkitsemiseen, jos halutaan aidasta tiivis.

4. Käytä ISOJA kiviä niin paljon kuin mahdollista. Paino on ihan ratkaisevassa osassa siinä, pysyykö aita kasassa ensi vuoteen (katsotaas, kuinka meidän käy). Tue kiviä keskitäyttöön äläkä asettele kiviä suoraan päällekäin vaan pyri saamaan reunakivet lukkoon toinen toisiinsa siten, että syntyy sidoksia.

5. Vaikka reunan teko on hauskaa, muista täyttää huolella. Muuten saat täyttää lopuksi vaikeasti huolella. Käytä täytössäkin isoja kiviä pienten lisäksi, se tukevoittaa aitaa. Kevyt sora liikkuessaan ryhtyy vain työntämään reunoja tuen sijaan.

6. Isot kivet alas, isohkot kivet keskivaiheille ja pienempää ylös. Jos "oikaiset" ja laitat vähän pienempää keskivaiheille, tulee kaveri ja purkaa aidan siitä kohden tehden reunan uusiksi. Tai sitten se pettää ensilumien aikaan. Sitäpaitsi se on paremman näköinen, kun isoja kiviä ei rojota päälimmäisenä.

7. Uskalla purkaa, jos huomaat, että jossain ei ole mennyt ihan täydellisesti tai jos löytyy jonnekin parempi kivi kuin alkuperäinen.

8. Muista nostotekniikka. Älä nosta kiveä, joka epäilyttää, siitä saa noidannuolen tai välilevynpullistuman. Pyydä apua.

9. Kun alkaa tuntua siltä, että lähinnä tuijottelet aitaa tai kivet putoilevat käsistä tehdessä, olet tehnyt sillä kertaa riittävästi. Jos olet yksin töissä, huolehdi siitä, että joku huolestuu jos sinusta ei ala kuulua. Kivet ovat epäluotettavia rakennuskumppaneita, ne vierivät, lipsuvat ja kamppaavat.

10. Älä peruuta kivikasojen keskellä, älä varsinkaan, jos sinulla on kottikärryllinen kiviä. Käännä tyhjät kottikärryt siihen suuntaan, minne aiot kivien kanssa lähteä.

11. Siivoa ympäristöä. Jos otat aidan päältä kiven pois, jaksa kantaa se takaisin kasaan äläkä laske sitä aidan vierelle. Siihen kompastuu.

12. Reunakiven olisi aina hyvä madaltua aidan keskustaan päin, muuten kasaaminen vaikeutuu merkittävästi. Vierekkäisten kivien iso korkeuserokin on ihan takuuvarmaa ongelmien kerjäämistä.

13. Pidä hauskaa ja nauti siitä, että kunto ihan taatusti kasvaa kivien seurassa!

Mitähän muuta sitä tässä tulikaan opittua? Tajunnanvirtajärjestyskään ei liene se loogisin.

Valmis aita

Kun tuli projektisuunnitelmassa kohta "tarkista tilanne ja tee jatkosuunnitelmat", ei enää ollutkaan mitään tarkistettavaa aidan suhteen. Se nimittäin valmistui. Ensin vaikutti siltä, että viimeistelyn hieromiseen tulisi menemään useampi työstökerta, mutta yhtäkkiä ulkonäkö olikin kovin valmiin oloinen. Päädyttiin siihen, että jos vielä vähän laittaa koristekiviä, vähän särmäilee sieltä täältä linjaa suoraksi ja erityisesti täyttää aidan koloja sen minkä pystyy, niin se riittää. Lopulta bloggari istui soralla nauramassa, kun yksi aidanrakentajista makasi maassa kyljellään, mätti yhdellä kädellä pikkukiviä aidanrakosiin ja tökki toisessa kädessä olevalla kepillä tuotosta tiiviiksi. "Mutku sinne ei muuten näe eikä yletä!"

Tässä se on. Kolmen naisen kiviaita.
Luonnonkiviaita pihastamme kaivetuista kivistä, käsin tehty, ilman laastia, rautakehikoita tai muuta.
Olen ylpeä. Erityisesti olen ylpeä niistä kahdesta naisesta, jotka visioivat ja käyttivät aikaansa tähän.

Tien puolelta

Yksityiskohtia

Päällys on kuin järvenrantamaisema

Pihan puolelta (ennen ylimäärän siivoamista)

Projekti on siis päättynyt. Aidan osalta. Ympäristö vaatii vielä käsittelyä, kunhan saan ajatuksen päästä kiinni, myönnän, ettei niin ole vielä käynyt. Kerran olisi jo voinut kaivurilla asiaa edistää, mutta kun en osannut kuvata kuskille tarvettani. Ylijäämäkivikasat on sentään siistitty ympäristöstä, mutta muu työstäminen saa jäädä ensi kevääseen. Niin ja niitä kiviä jäi yli, mitähän sitä...

Fiilistelyä

Taannoin pohdin, minkähänlainen kivi menee sellaisen ison harmaan järkäleen päälle. No kas, tällainen! Aika tavalla täydellinen, oikea muoto ja riittävän pitkä kivi, jotta se tukeutuu keskitäyttöön eikä vain makaa reunan päällä. 

Taas ratkottu hankala kohta

Olemme vakuuttuneita, että aidasta tulee sitä tukevampi, mitä tukevammin kivet reunalla ovat. Päällekäin ladotut mutta mistään tukea saamattomat kivet lienevät tuomittuja pullahtamaan ulos aidasta jossain vaiheessa. Paino on tietysti tärkeä paikallaanpitäjä, mutta vähintään yhtä tärkeää on sitoa keskiosa reunoihin ja päin vastoin.

Kiviä on saanut lajitella melkolailla runsaasti. Jokainen vähänkään kauniimpi pyöreälinjainen kivi on siirretty syrjään odottamaan päällysvaihetta. Niitä on nyt aika paljon, mutta huolettaa silti riittävätkö nuo... onneksi tiedossa on, mistä löytyy vielä lisää.

Päällystyskiviä odottamassa vuoroaan

Alla vielä malliksi, miten pyöreät kivet aitaan aikanaan solahtavat. Jotain tuonkaltaista tulee päällys olemaan koko matkalta - taisimme juuri hylätä ajatuksen ruukkujen sijoituspaikoista aidan päällä - isot kivet eivät ollenkaan kunnioita ajatustamme ja tekevät moisien paikkojen teon liki mahdottomaksi.

Valmista aitaa päältä kuvattuna

Eka puolikas metri liki valmiina

Tältä se näyttää nyt. Ensimmäiset puoli metriä vasemmalta on jopa somistettu pyörein kivin, muualla on vielä reunan muokkausta ja erityisesti täyttöä tehtävänä ennen kuin voi asetella päällyskiviä. Luonnonkivistä ei tietysti tule ihan sellaista laserlinjattua yläreunaa, muttei ole tarvekaan!

Melko valmis kiviaita

Aika paljon jää siivottavaa vielä tuohon ympäristöön aidan valmistuttua. Se onkin sitten jo toinen tarina.

Puretaas välillä!

Tähän asti on rakennettu aitaa suht tasaisesti tyylillä 'tee reunaa - täytä - tee reunaa - täytä' ja niin edelleen. Nyt ollaan jo lähellä lakikorkeutta, joten isojen kivien kanssa tulee ongelmia korkeussuunnassa. Vähät kohdat, joihin vaivalla metsästä etsimämme järkäleet korkeuden puolesta menevät eivät välttämättä olekaan yhteensopivia kiven muodon kanssa. Eikun purkamaan. Ja kun ottaa pois yhden kiven, joutuu pian ottamaan toisenkin. Ja kas, nyt rojahti läjä täytettä syliin ja apuaaaa - tämä kivi on pakko saada tähän sillä alkuperäistä rakennelmaa ei enää saa takaisin... Ahkerimmalla rakentajalla oli melkein kyynel silmässä, kun monen päivän työ purkautui silmien edessä "vähän kokeillessa". Mutta hyvä siitä tuli ja lopulta korkeutta saatiin kuitenkin lisää ja ehkä jopa tukevampi lopputulos.

Rakentamisen ohessa keskusteltiin taas aidan vierustasta. Kolmas rakentaja heitti kehiin kolmannen idean. Vedetäänkö pitkää tikkua, käytänkö pihan omistajana veto-oikeuttani vai mahdammeko löytää lopulta juuri SEN ratkaisun, joka tuohon parhaiten istuu ja sopii kaikille?

Toisena aiheena keskustelimme päällisestä. Pää on pyörällä lakikorkeuksien, kivilammikoiden, huppujen, dinosauruksenmunien ja muiden keskellä mutta samalla täpistää - ihan kohtakohtakohta on se hetki, että voi sanoa ainakin pätkän aidasta olevan Ihan Oikeasti valmis. Minun oma luonnonkiviaitani <3

Kuvapäivitys

Kun vihdoin sain kuvia koneelle, niin tehdäänpä blogipäivitys. 22.7. aita näytti tältä. Jo tuohon korkeuteen kiviä nostettaessa saa olla tarkkana, ettei satuta itseään. Ajateltiin, että kivet pienenevät ylöspäin mennessä, mutta ei se ihan niin menekään, joten aidan tekeminen käy pikkuhiljaa ihan työstä. Lisäksi ongelmapaikkojen kanssa saa taistella ja arpoa enemmänkin.

Hauis hommiin!

Mikä kivi tuohon muka menee?

5.8. aita näyttää jo seuraavien kuvien mukaiselta. Ensimmäisen kuvan vasemman reunan ison kiven vieressä on jo muutama lakikorkeuden tavoittanut kivi, samoin toisessa päässä ison kiven vieressä ja taitaa keskivaiheillakin olla täyskorkeaa aitaa näkyvillä. Ei likikään valmis vielä, mutta antaa toivoa kyllä. Seuraava kahden tolppakiven väli on jäänyt tästä jälkeen, keskityimme tänään tämän välin työstämiseen.

Harjakaisten paikka?

Vielä on rakennettavaa

Seuraavaksi haemme (taas) pihan laitamilta lisää sopivia kiviä ylätason rakentamiseksi. Ja suunnittelemme edellisessä postauksessa pohdittua reunusta maatäytölle leikkialueen reunaan, kollega oli saanut vision jämäkivien käyttämisestä pengerrysreunaksi ja minä ostin ajatuksen saman tien. Nyt pitää vaan hahmotella se tarkemmin. Kunhan sää sallii, on jälleen luvattu sateisia päiviä putkeksi asti.

Miten kiviaita somistetaan?

Kuvien siirtäminen kamerasta ja kännykästä on jotenkin ylivoimaista tällä hetkellä, siksi ei ole voinut raportoida aidan etenemistä, vaikka se onkin sitä tehnyt. Palataan siihen siis myöhemmin, kunhan saan kuvia. Kerron tässä vain sen, että ensimmäinen lakikorkeuteen kurkottava kivi on paikoillaan!

Aidan somistaminen vaivaa ajatuksiani. Ensiksikin leikkialueen puoleinen reuna. Siitä piti peittyä suurin osa maan alle, kun leikkialuetta laajennettaisiin kohti aitaa. Nythän aita on paljon alempana kuin vieressä oleva alue, aita olisi ollut luonteva raja alueelle. Vaan kun se on niin kaunis! Ja itse asiassa aika viihdyttävä noin, kulkuväylä siinä aidan ja leikkialueen välissä. Puhumattakaan muurahaisista, jotka taatusti pesivät aitaan heti, jos sitä vasten on hiekkaista/multaista maata. Nou nou! Pitää keksiä joku toinen ratkaisu, päässäni on alkanut itää idea jos toinenkin, mutta muotoa ne hakevat vielä... taidan tarvita vielä timpuria ennen kuin homma on valmis, jos yhtään osaan ajatuksiani tulkita.

Toiseksi yritän ratkaista aidan päälle tulevat istutusruukut. Projektisuunnitelmaan kirjattiin tynnyriruukut, mutta niiden kanssa on tullut ihan käytännön ongelmia. Hyvät tynnyrinpuolikkaat löytyivät nettikaupasta, mutta kokoa ei ole kerrottu. Paitsi tilavuus, josta voisi päätellä, että ne ovat aivan liian suuria tuohon aidan päälle sitten kuitenkin. Heppoisia wannabe-tynnyriastioita on löytynyt muutamastakin puutarhaliikkeestä, mutta jos ne eivät ole liian pieniä, ne ovat muuten niin rimpulan oloisia, että eivät miellytä tai sitten niitä ei ole kuin yksi tai kaksi jäljellä ja tarvitsen neljä. Tai sitten niitä kutsutaan suojaruukuiksi, eli pitäisi olla sisusruukku lisäksi. Sitä paitsi olen alkanut nähdä mielessäni kiiltäviä vihreitä pulleita keraamisia ruukkuja puisten tynnyreiden sijasta... lieneekö sellaisia yhtään helpompi löytää, mene ja tiedä. Nyt on kuitenkin oikea aika lähteä moisia etsimään, taitaa olla alennusmyynti ajankohtainen asia.

Kolmanneksi olen alkanut haikailla komeista takorautaisista roihutelineistä talvenvaraksi. Kaamea miten kalliiksi tämä aita vielä käykään, onneksi kaikkea ei tarvinne hankkia vielä tänä vuonna. Lopuksi motivaatiokuvia: http://pinterest.com/search/?q=stone+fence

Bloggaajan lomaillessa (vieläkin) kollega raportoi osa 3

Pe 20.7.

Yksi ratkaistu hankala paikka

Samat kuviot jatkuvat kolmannen kerroksen kanssa. Teen täyttöä, lajittelua, tiivistystä ja hankalien kohtien ratkontaa. Sekaan mahtuu myös muutama helppo asettelu kun kivet loksahtavat paikoilleen kuin palapelin palat. Kaunis yksityiskohta syntyy laittamalla pyöreitä kiviä isojen järkäleiden väliin. Taas tulee taivaalta vettä ja ei kun suojaan kuuntelemaan ukkosen jytinää. Tämä työpäivä päättyy täyttöön ja illan kruunaa mahtava sateenkaari.

Bloggaajan lomaillessa kollega raportoi osa 2

Ke 18.7.
Kolmas kerros alkaa vääjäämättä hahmottua. Keskittyminen työhön on vaikeaa, koska samaan aikaan tekisi mieli lajitella, vääntää kasasta isoja kiviä ja tehdä huolellista täyttöä. Lisäksi tulee pitää mielessä, mikä reunakivi vaatii ison pitävän kiven päälleen seuraavassa kerroksessa. Malttia tarvitaan myös vaikeiden kohtien teossa. Yritän keskittyä ja tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Intoa on selvästi liikaa ja reunan helpot kohdat meinaavat kohota, vaikka työn tulisi edetä tasaisesti koko aidan matkalta. Sitten taas isojen kivien kimppuun ja kasan kaivuun. Päivän päätteeksi tarkastan reunakivien pitävyyden ja kaikki tuntuvat olevan tukevasti paikoillaan. Sidos on luja ja työn jälkeen voi olla tyytyväinen.

Bloggaajan lomaillessa kollega raportoi osa 1

Kaksi kolmesta aidanrakentajasta päätti pitää taukoa aidanrakennuksesta ja paeta lomalle kauas aidan luota. Bloggaaja samalla selkää potien (innokkain toisten nostoasennosta kommentoija sai krampin omaan selkäänsä, haha). Yksi jaksoi silti sinnikkäästi, vaikka säänhaltijat eivät projektille ihan lämmenneetkään. Pyysin, että etenemistä dokumentoidaan säntillisesti ja niin tapahtui. Tässä raporteista ensimmäinen.


Ma 16.7. ja ti 17.7.

Aidan keskiosan täyttöä ja kivien lajittelua sateen armoilla. Uskon että kivien tarkka asettelu palkitaan kestävänä aitana. Pienten kivien lisäksi täyttöön käytettiin myös hiekkaa. Sadekuuron jälkeen pakka on tiivistynyt ja taas voi jatkaa. Työ ei juuri etene. Molempina päivinä rankat sadekuurot ajavat innokkaan ahertajan kotiin sisähommiin. 

Pakko lajitella

Nyt aitaa rakentaessa eroa eiliseen ei enää huomaa niin selvästi. Aita kasvaa kyllä, mutta kun massaa oli jo valmiiksi, se ei enää niin näy, jos kiviä on tullut vaikka seitsemän isoa lisää. Sitä paitsi tekeminen alkaa olla todella hidasta, kun kiviä joutuu kaivamaan hiekkakasan sisältä - emme ole edelleenkään malttaneet vain lajitella tovin verran. Nyt on pakko pitää lajitteluaikaa, sillä kasan sisällä saattaa olla "timantteja", jotka kuuluisivat nyt tehtävään kerrokseen. Jälkeenpäin on turha harmitella, että voi, tämä olisi ollut tuonne juuri se oikea.

Pientää ja suurta

Sen verran aita on noussut ihan konkreettisesti, että päätimme laittaa tavoitelangan paikoilleen. Se kulkee tasan metrin korkeudella eikä mikään pylväskivien välissä oleva saa ylittää lankaa, jos haluamme aidasta sopusuhtaisen näköisen. Langankin mukaan olemme saavuttaneet puolivälin, hyvä me!

Tavoitelanka paikoillaan

Toinen kerros

Voi miten voitonriemuinen olo olikaan, kun ensimmäinen kerros oli valmis. Sehän on Helppoa! Nopeaa! Ja kivethän pienenevät, kun aita kasvaa, tästä se vain helpottuu! No ei. Maassa kivi pysyy suht helposti tasapainossa, mutta mitenkäs ylempänä? Millä varmistaa, että kivi ei tipahda? Eikä ne kivet niin pienenekään, kun niiden pitää tukeutua kuitenkin sinne täyttökiveykseen ja alla olevaan useampaan kiveen, joten hauista saa käyttää nostoissa entistä enemmän. Lisäksi alla ei enää ole tasaista vaan epämääräisten kivien tekemiä epämääräisiä aukkopaikkoja täytettäväksi ja tiiviyshän on edelleen se, mitä tavoittelemme. Palapelimäisyys korostuu lisää. Kaikki vähänkään kiilaa muistuttavat kivet pistettiin syrjään eikä haaskattu niitä täyttökiviksi, niitä tarvitaan koko ajan enemmän erilaisissa rakosissa.

Palapeli puolikorkeudessa

 Tuumasta toimeen siis. Nyt lajitellut kivet olivat jo aika vähissä, jäljellä oli lähinnä päälle ajateltuja kauniita kiviä. Minä siirryin kokonaan lajittelujoukkoihin, toiset jatkoivat rungon rakentamista ja täytön tekemistä. Työ hidastuu merkittävästi, kun kiviä täytyy hakemalla hakea nyt jo aika hiekkaisesta kasasta. Mutta kun ei malttaisi millään vain lajitella! Toinen, vähemmän hiekkainen, kasa on sitten taas reilu 10 metriä kauempana, alamäkeen tietysti. Niin siis kivet pitää tuoda ylämäkeen, taisin sen jo mainita.

Täyttöä ja reunaa

Vaan tässäpä on tämän päivän tulokset, etenee se! Rohkeana toisten yllytyksestä kiipesin yhdelle pylväskivistä ja otin yläilmakuvan, tästä ehkä parhaiten hahmottaa aidan koon?

Luonnonkiviaita puolivalmiina

Ensimmäinen kerros

Rungon valmistuttua piti päättää, miten jatkamme. Järkevin idea oli tehdä kahden pylväskiven väliset reunukset ja täyttää väli epämääräisillä lohkareilla ja pikkukivillä. Tuumasta toimeen siis! Olosuhteiden pakosta tuli tehtyä kyllä saman tien toistakin väliä, kun kiviaidan rakentaminen on melkoista palapeliä. Kivi menee tuohon kuin valettu, mutta tuossa se keikkuu ja pyörii. Olimme lukeneet kokeneempien vihjeitä siitä, että aitaan ei saa jäädä lumen ja jään mentäviä rakoja, sillä lämpölaajeneminen hajottaa aidan helposti. Tiiviys oli siis tavoite numero yksi. Sivujen suorat linjat heti toisena, sillä aidasta oli tarkoitus saada kaunis, onhan se pihaan tullessa melkein ensimmäinen, minkä tulija näkee.

Aika pian kävi selväksi, että reunakivien tulee olla ISOJA. Ja että aitaa kannattaa tehdä vain niin kauan kuin ihan varmasti jaksaa, loukkaantumisriski kasvaa eksponentiaalisesti voimien huvetessa. Lisäksi sitä ei millään tajua, miten kipeä voi seuraavana päivänä olla, jos neljäkin tuntia kantaa/vierittää/lajittelee kiviä. Isoilla reunakivillä varmistetaan se, että kivien paino riittää pitämään ne paikoillaan. Lisäksi iso kivi menee "aidan sisälle" ja tukevoittaa aitaa merkittävästi. Aidanhan tulee kestää talon lasten ylikiipeämiset ja muut ilman, että tarvitsee pelätä sen sortuvan päälle.

Kun reunakivet saatiin paikalleen, alkoi ensimmäisen kerroksen täyttäminen. Ensin ajattelimme täyttää vain pikkukivillä, mutta totesimme melko pian, ettei aita ole siten tukeva eikä pienet kivet - vaikka niitä paljon onkin - riitä mitenkään koko aitaan, onhan sillä pituutta liki 15 metriä ja korkeuttakin metrin verran valmiina. Isot pylväskivet ja reunakivet auttavat toki täyttämään kuutioita ihan mukavasti, mutta silti täyttöä jää todella runsaasti. Keksimme myös sen, että isoilla reunasta toiseen yltävillä kivillä saamme aikaiseksi "katkoja", jotka vähentävät veden ja jään liikevoimaa.

Tässä vaiheessa arvosti sitä, että kiviä oli valmiiksi lajiteltuna aidan vieressä iso kasa. Siitä oli helppo heitellä täyttökiviä paikoilleen ilman edestakaisin ravaamista. Yksi yllätyskin tuli vastaan, työkaverin nostaessa kiveä jotain liikahti kasassa. Säikähdyksestä toivuttuamme totesimme, että Saku Sammakkohan se siellä vietti hellepäivää kivipaaden alla. Annoimme Sakun olla rauhassa ja siirryimme toiseen kohtaan mylläämään. Myöhemmin olemme tavanneet useamman sisiliskon vilistämässä kivikossa ja nyt toivommekin, että ainakin joku näistä eläimistä löytäisi kiviaidasta itselleen sopivan piilopaikan - niin tiivistä kun aidasta ei saa millään, ettei siellä olisi kolon koloa missään.

Saku

Projekti käynnistyy

Kun traktori oli siirtänyt kivikasan syrjään aidan tieltä, ei oikeastaan ollut enää mitään syytä olla aloittamatta. Ensimmäinen urakka oli siivota käsin pohja tasaiseksi. Yllättäen saimme siivoamalla melko ison läjän kiviä aidan paikan viereen odottamaan, vaikkemme kaivaneet pintaa syvemmältä kuin ne kivet, jotka törröttivät maasta osin koholla.

Syrjään siirretyt

Seuraavaksi päätimme aidalle tarkemman paikan. Ihan tien viereen sitä ei kannata rakentaa, sillä auran pitää mahtua ohi. Eikä ihan tien päätyyn, jottei autolla pihasta kääntyminen vaikeudu. Ostimme pullon merkkausmaalia, jolla oli hyvä hahmotella sijaintipaikkaa. Hahmottelimme neljä isoa "pylväskiveä", joiden väliin laitetaan tasanteille kukkatynnyrit, talvella vaikka roihut. Aidan alku- ja loppupään määrittelivät maastossa olevat ja siihen myös jäävät kivet, lyhyempi aita tulisi näyttämään hassulta.

Kun aidan paikka ja muoto oli päätetty, kiersimme pihapiirissä etsimässä sopivia pylväskiviä ja muita isompia kiviä, jotka pitäisi siirtää ensimmäiseksi aidan runkokiviksi. Merkkausmaalin avulla hahmottelimme kivien sijoitussuuntaa. (Jälkiviisaana voin sanoa, että jos ei koko kivi näy, homma on aivan täysin turha, sillä maan alta voi paljastua ihan ties mitä ja niin tapahtuikin.)

Kun muuta ei tässä välissä enää voinut tehdä, lajittelimme kiviä syrjään siirretystä kasasta tulevan aidan viereen, arvelimme, että se auttaa ja nopeuttaa itse rakentamista. Ensiksi lajittelimme kiviä jaolla isot/pienet, mutta pian huomasimme, että kiviä on myös kauniita ja rumia eikä niitäkään haluttu sekoittaa keskenään. Lopulta kiviä oli seuraavanlaisissa kasoissa: pikkuriikkiset (max 5cm halkaisijaltaan) pyöreähköt kivet istutuspaikkojen pohjiksi, kauniit pyöreät "dinosauruksen munat" aidan päällisen koristeluksi, isot täyttölohkareet, vielä isommat täyttölohkareet ja pienet täyttökivet. Lisäksi olivat isot reunakivet, joita ei todellakaan lajiteltu vaan kun sellaista ryhtyy kuskaamaan se kuskataan paikoilleen asti saman tien. Ja vielä niin, että mitattiin ensin, tuleeko edes teoriassa mahtumaan ja vasta sitten kantoon, joku raja kunnonkohotuksellakin! Onneksi kivikasa tuli sijoitettua alarinteeseen, eli kaikki kivet pitää kyörätä ylämäkeen aidan luo...

Hieno ja sileä (plus pehmeä) sorapatja

Tulevan aidan paikalle kärrättiin soraa, jotta saatiin tasainen ja hyvä alusta kiviaidalle. Alusta kannattaa jyrätä jatkotyön helpottamiseksi (toinen jälkiviisas neuvo). Kun alusta oli tasoiteltu, kuljetettiin paikalle pylväskivet. Ne olivat aika merkittävästi luultua isompia, joten niitä ei mitenkään mennyt neljää aitaan, jos halusimme vielä rakentaakin jotain. Siispä projektisuunnitelmaan tuli suunnitelman muutos heti alkuunsa. Kolme pylväskiveä, neljä tulevaa kukka- / roihupaikkaa. Pylväskivien jälkeen tuotiin paikalle vielä kuusi suurta "runkokiveä" tuomaan aidalle jykevyyttä. Perustus oli tehty!

Runko!

Tästä se alkoi

Minulla oli unelma. Tai ei, ensin minulla oli kiviä. Paljon kiviä. Todella tuskastuttavan paljon kiviä. Niitä löytyi talon paikkaa kaivaessa, tonttia raivatessa ja pihaa muotoillessa.

Kiviä on monen kokoisia

Niitä oli isoja, pieniä, kulmikkaita ja pyöreitä. Eikä se riittänyt, että raivatessa löytyi kiviä. Nurmikon pohjia tehdessä kiviä löytyi suorastaan epätoivoisia määriä eikä niitä tietenkään voinut jättää nurmikkoa pilaamaan. 

Kaivuri kuljetti suurimmat kivet

Aiemmat kivet oli kaivuri tai traktori kätevästi siirrellyt ja piilotellut, mutta nurmikon osalta olimme omillamme, apuna vain lapio, kottikärryt ja hauis. Nurmikon pohjia on nyt tehty kolmena kesänä ja kiviä on sen kunniaksi saanut kärrätä melkoisen määrän pois nurmikon tieltä.

Kottikärryllisiä tuli satoja

Ensin kiviä vain työnnettiin pihasta pois - talo on kätevästi mäen päällä, joten tuuppaus ja sinne meni... mutta ei siitä tullut siistiä jälkeä. Naapuri tarvitsi pihaansa täyttömaata, joten annettiin heille kymmenen rekkalastillista kiviä. Vähän parani, muttei ongelma poistunut sittenkään. Aseteltiin kiviä riviin pihan takareunaan "aidaksi". No joo no...

Kiviä kuljetettiin pihan laidoille

Lopulta vaan kuskattiin kottikärryllinen poikineen tien varteen odottamaan sitä, että keksimme niille jonkun sijoituspaikan. Kiviröykkiötä katsellessani sain idean. Haluan kiviaidan. Sellaisen ihanan perinteisen aidan, joka seisoo järeänä ja sammaloituu hiljalleen.

Kiviaidan paikka ennen raivausta keväällä 2012

Päivänä eräänä tulin jutelleeksi töissä tästä unelmastani hyötykäyttää nuo melkein kirosanaksi muodostuneet kivet aitaan. Ja kas, työkaveri innostui vallan tosissaan. Hän kun on aina halunnut tehdä oikean kiviaidan. Sanoin vitsinä, että tervetuloa ihan milloin haluat! Ajattelin, että ei kai kukaan oikeasti niin hassu ole, että paukkaa työkaverin pihaan kiviä kantamaan vapaaehtoisesti. Aikaa kului, ja heitimme vuorovedoin jonkun aitakommentin sopivassa välissä. Koitti kevät ja työkaveri kysyi, että joko on aidan paikka raivattuna, jos projekti lähtisi oikeasti käyntiin. Ai mitähä? Joo, raivataan! Ja niin työkaveri värväsi kivihassun kaverinsa projektiin mukaan, he kun ovat ennenkin tehneet kivitöitä yhdessä ja minä huolehdin siitä, että traktori kävi raivaamassa kärräämämme kivet syrjään aitatyömaalta. Istuimme meillä yhden illan googlaamassa erilaisia aitamalleja ensin aitapaikkaa tuijoteltuamme ja kiviä ihmeteltyämme. Sen jälkeen työkaveri teki aidasta projektisuunnitelman (15 sivua riskianalyyseineen päivineen). Niin se alkoi. Kolmen naisen kiviaitaprojekti!

Traktori siirsi kivet läjään lajittelua odottamaan