Näin rakennat kiviaidan - kantapään kautta opittua

1. Katso paikka tarkkaan. Jos aiot tehdä ison kiviaidan, huomioi myös massiivisuusaspekti. Tarkoitan siis sitä, että jos aita paperilla on hyvä paikassa a (eli etäisyydet on kunnossa vaikkapa aura-auton mennä), niin mieti vielä. Iso aita vaatii tilaa ympärilleen, eikä sitä todellakaan voi siirtää enää sitten, kun puolivälin jälkeen tulee se "oho, onpa se puolisen metriä liian lähellä tietä noin visuaalisesti" -olo.

2. Kun teet aidalle pohjaa, niin joko jyrää se tai tee se niin hyvissä ajoin, että sade ja aika ehtivät painaa sen kovaksi. Pehmeä hiekka + painavien kivien kieritys = huono idea.

3. Mitä enemmän lajittelet kiviä kokoluokkiin ja muotoseikkojen mukaan ennen projektia, sitä nopeammin saat valmista aikaiseksi. Älä aliarvioi pikkukivien menekkiä, niitä nimittäin todella tarvitaan rakojen tilkitsemiseen, jos halutaan aidasta tiivis.

4. Käytä ISOJA kiviä niin paljon kuin mahdollista. Paino on ihan ratkaisevassa osassa siinä, pysyykö aita kasassa ensi vuoteen (katsotaas, kuinka meidän käy). Tue kiviä keskitäyttöön äläkä asettele kiviä suoraan päällekäin vaan pyri saamaan reunakivet lukkoon toinen toisiinsa siten, että syntyy sidoksia.

5. Vaikka reunan teko on hauskaa, muista täyttää huolella. Muuten saat täyttää lopuksi vaikeasti huolella. Käytä täytössäkin isoja kiviä pienten lisäksi, se tukevoittaa aitaa. Kevyt sora liikkuessaan ryhtyy vain työntämään reunoja tuen sijaan.

6. Isot kivet alas, isohkot kivet keskivaiheille ja pienempää ylös. Jos "oikaiset" ja laitat vähän pienempää keskivaiheille, tulee kaveri ja purkaa aidan siitä kohden tehden reunan uusiksi. Tai sitten se pettää ensilumien aikaan. Sitäpaitsi se on paremman näköinen, kun isoja kiviä ei rojota päälimmäisenä.

7. Uskalla purkaa, jos huomaat, että jossain ei ole mennyt ihan täydellisesti tai jos löytyy jonnekin parempi kivi kuin alkuperäinen.

8. Muista nostotekniikka. Älä nosta kiveä, joka epäilyttää, siitä saa noidannuolen tai välilevynpullistuman. Pyydä apua.

9. Kun alkaa tuntua siltä, että lähinnä tuijottelet aitaa tai kivet putoilevat käsistä tehdessä, olet tehnyt sillä kertaa riittävästi. Jos olet yksin töissä, huolehdi siitä, että joku huolestuu jos sinusta ei ala kuulua. Kivet ovat epäluotettavia rakennuskumppaneita, ne vierivät, lipsuvat ja kamppaavat.

10. Älä peruuta kivikasojen keskellä, älä varsinkaan, jos sinulla on kottikärryllinen kiviä. Käännä tyhjät kottikärryt siihen suuntaan, minne aiot kivien kanssa lähteä.

11. Siivoa ympäristöä. Jos otat aidan päältä kiven pois, jaksa kantaa se takaisin kasaan äläkä laske sitä aidan vierelle. Siihen kompastuu.

12. Reunakiven olisi aina hyvä madaltua aidan keskustaan päin, muuten kasaaminen vaikeutuu merkittävästi. Vierekkäisten kivien iso korkeuserokin on ihan takuuvarmaa ongelmien kerjäämistä.

13. Pidä hauskaa ja nauti siitä, että kunto ihan taatusti kasvaa kivien seurassa!

Mitähän muuta sitä tässä tulikaan opittua? Tajunnanvirtajärjestyskään ei liene se loogisin.

Valmis aita

Kun tuli projektisuunnitelmassa kohta "tarkista tilanne ja tee jatkosuunnitelmat", ei enää ollutkaan mitään tarkistettavaa aidan suhteen. Se nimittäin valmistui. Ensin vaikutti siltä, että viimeistelyn hieromiseen tulisi menemään useampi työstökerta, mutta yhtäkkiä ulkonäkö olikin kovin valmiin oloinen. Päädyttiin siihen, että jos vielä vähän laittaa koristekiviä, vähän särmäilee sieltä täältä linjaa suoraksi ja erityisesti täyttää aidan koloja sen minkä pystyy, niin se riittää. Lopulta bloggari istui soralla nauramassa, kun yksi aidanrakentajista makasi maassa kyljellään, mätti yhdellä kädellä pikkukiviä aidanrakosiin ja tökki toisessa kädessä olevalla kepillä tuotosta tiiviiksi. "Mutku sinne ei muuten näe eikä yletä!"

Tässä se on. Kolmen naisen kiviaita.
Luonnonkiviaita pihastamme kaivetuista kivistä, käsin tehty, ilman laastia, rautakehikoita tai muuta.
Olen ylpeä. Erityisesti olen ylpeä niistä kahdesta naisesta, jotka visioivat ja käyttivät aikaansa tähän.

Tien puolelta

Yksityiskohtia

Päällys on kuin järvenrantamaisema

Pihan puolelta (ennen ylimäärän siivoamista)

Projekti on siis päättynyt. Aidan osalta. Ympäristö vaatii vielä käsittelyä, kunhan saan ajatuksen päästä kiinni, myönnän, ettei niin ole vielä käynyt. Kerran olisi jo voinut kaivurilla asiaa edistää, mutta kun en osannut kuvata kuskille tarvettani. Ylijäämäkivikasat on sentään siistitty ympäristöstä, mutta muu työstäminen saa jäädä ensi kevääseen. Niin ja niitä kiviä jäi yli, mitähän sitä...

Fiilistelyä

Taannoin pohdin, minkähänlainen kivi menee sellaisen ison harmaan järkäleen päälle. No kas, tällainen! Aika tavalla täydellinen, oikea muoto ja riittävän pitkä kivi, jotta se tukeutuu keskitäyttöön eikä vain makaa reunan päällä. 

Taas ratkottu hankala kohta

Olemme vakuuttuneita, että aidasta tulee sitä tukevampi, mitä tukevammin kivet reunalla ovat. Päällekäin ladotut mutta mistään tukea saamattomat kivet lienevät tuomittuja pullahtamaan ulos aidasta jossain vaiheessa. Paino on tietysti tärkeä paikallaanpitäjä, mutta vähintään yhtä tärkeää on sitoa keskiosa reunoihin ja päin vastoin.

Kiviä on saanut lajitella melkolailla runsaasti. Jokainen vähänkään kauniimpi pyöreälinjainen kivi on siirretty syrjään odottamaan päällysvaihetta. Niitä on nyt aika paljon, mutta huolettaa silti riittävätkö nuo... onneksi tiedossa on, mistä löytyy vielä lisää.

Päällystyskiviä odottamassa vuoroaan

Alla vielä malliksi, miten pyöreät kivet aitaan aikanaan solahtavat. Jotain tuonkaltaista tulee päällys olemaan koko matkalta - taisimme juuri hylätä ajatuksen ruukkujen sijoituspaikoista aidan päällä - isot kivet eivät ollenkaan kunnioita ajatustamme ja tekevät moisien paikkojen teon liki mahdottomaksi.

Valmista aitaa päältä kuvattuna

Eka puolikas metri liki valmiina

Tältä se näyttää nyt. Ensimmäiset puoli metriä vasemmalta on jopa somistettu pyörein kivin, muualla on vielä reunan muokkausta ja erityisesti täyttöä tehtävänä ennen kuin voi asetella päällyskiviä. Luonnonkivistä ei tietysti tule ihan sellaista laserlinjattua yläreunaa, muttei ole tarvekaan!

Melko valmis kiviaita

Aika paljon jää siivottavaa vielä tuohon ympäristöön aidan valmistuttua. Se onkin sitten jo toinen tarina.

Puretaas välillä!

Tähän asti on rakennettu aitaa suht tasaisesti tyylillä 'tee reunaa - täytä - tee reunaa - täytä' ja niin edelleen. Nyt ollaan jo lähellä lakikorkeutta, joten isojen kivien kanssa tulee ongelmia korkeussuunnassa. Vähät kohdat, joihin vaivalla metsästä etsimämme järkäleet korkeuden puolesta menevät eivät välttämättä olekaan yhteensopivia kiven muodon kanssa. Eikun purkamaan. Ja kun ottaa pois yhden kiven, joutuu pian ottamaan toisenkin. Ja kas, nyt rojahti läjä täytettä syliin ja apuaaaa - tämä kivi on pakko saada tähän sillä alkuperäistä rakennelmaa ei enää saa takaisin... Ahkerimmalla rakentajalla oli melkein kyynel silmässä, kun monen päivän työ purkautui silmien edessä "vähän kokeillessa". Mutta hyvä siitä tuli ja lopulta korkeutta saatiin kuitenkin lisää ja ehkä jopa tukevampi lopputulos.

Rakentamisen ohessa keskusteltiin taas aidan vierustasta. Kolmas rakentaja heitti kehiin kolmannen idean. Vedetäänkö pitkää tikkua, käytänkö pihan omistajana veto-oikeuttani vai mahdammeko löytää lopulta juuri SEN ratkaisun, joka tuohon parhaiten istuu ja sopii kaikille?

Toisena aiheena keskustelimme päällisestä. Pää on pyörällä lakikorkeuksien, kivilammikoiden, huppujen, dinosauruksenmunien ja muiden keskellä mutta samalla täpistää - ihan kohtakohtakohta on se hetki, että voi sanoa ainakin pätkän aidasta olevan Ihan Oikeasti valmis. Minun oma luonnonkiviaitani <3

Kuvapäivitys

Kun vihdoin sain kuvia koneelle, niin tehdäänpä blogipäivitys. 22.7. aita näytti tältä. Jo tuohon korkeuteen kiviä nostettaessa saa olla tarkkana, ettei satuta itseään. Ajateltiin, että kivet pienenevät ylöspäin mennessä, mutta ei se ihan niin menekään, joten aidan tekeminen käy pikkuhiljaa ihan työstä. Lisäksi ongelmapaikkojen kanssa saa taistella ja arpoa enemmänkin.

Hauis hommiin!

Mikä kivi tuohon muka menee?

5.8. aita näyttää jo seuraavien kuvien mukaiselta. Ensimmäisen kuvan vasemman reunan ison kiven vieressä on jo muutama lakikorkeuden tavoittanut kivi, samoin toisessa päässä ison kiven vieressä ja taitaa keskivaiheillakin olla täyskorkeaa aitaa näkyvillä. Ei likikään valmis vielä, mutta antaa toivoa kyllä. Seuraava kahden tolppakiven väli on jäänyt tästä jälkeen, keskityimme tänään tämän välin työstämiseen.

Harjakaisten paikka?

Vielä on rakennettavaa

Seuraavaksi haemme (taas) pihan laitamilta lisää sopivia kiviä ylätason rakentamiseksi. Ja suunnittelemme edellisessä postauksessa pohdittua reunusta maatäytölle leikkialueen reunaan, kollega oli saanut vision jämäkivien käyttämisestä pengerrysreunaksi ja minä ostin ajatuksen saman tien. Nyt pitää vaan hahmotella se tarkemmin. Kunhan sää sallii, on jälleen luvattu sateisia päiviä putkeksi asti.

Miten kiviaita somistetaan?

Kuvien siirtäminen kamerasta ja kännykästä on jotenkin ylivoimaista tällä hetkellä, siksi ei ole voinut raportoida aidan etenemistä, vaikka se onkin sitä tehnyt. Palataan siihen siis myöhemmin, kunhan saan kuvia. Kerron tässä vain sen, että ensimmäinen lakikorkeuteen kurkottava kivi on paikoillaan!

Aidan somistaminen vaivaa ajatuksiani. Ensiksikin leikkialueen puoleinen reuna. Siitä piti peittyä suurin osa maan alle, kun leikkialuetta laajennettaisiin kohti aitaa. Nythän aita on paljon alempana kuin vieressä oleva alue, aita olisi ollut luonteva raja alueelle. Vaan kun se on niin kaunis! Ja itse asiassa aika viihdyttävä noin, kulkuväylä siinä aidan ja leikkialueen välissä. Puhumattakaan muurahaisista, jotka taatusti pesivät aitaan heti, jos sitä vasten on hiekkaista/multaista maata. Nou nou! Pitää keksiä joku toinen ratkaisu, päässäni on alkanut itää idea jos toinenkin, mutta muotoa ne hakevat vielä... taidan tarvita vielä timpuria ennen kuin homma on valmis, jos yhtään osaan ajatuksiani tulkita.

Toiseksi yritän ratkaista aidan päälle tulevat istutusruukut. Projektisuunnitelmaan kirjattiin tynnyriruukut, mutta niiden kanssa on tullut ihan käytännön ongelmia. Hyvät tynnyrinpuolikkaat löytyivät nettikaupasta, mutta kokoa ei ole kerrottu. Paitsi tilavuus, josta voisi päätellä, että ne ovat aivan liian suuria tuohon aidan päälle sitten kuitenkin. Heppoisia wannabe-tynnyriastioita on löytynyt muutamastakin puutarhaliikkeestä, mutta jos ne eivät ole liian pieniä, ne ovat muuten niin rimpulan oloisia, että eivät miellytä tai sitten niitä ei ole kuin yksi tai kaksi jäljellä ja tarvitsen neljä. Tai sitten niitä kutsutaan suojaruukuiksi, eli pitäisi olla sisusruukku lisäksi. Sitä paitsi olen alkanut nähdä mielessäni kiiltäviä vihreitä pulleita keraamisia ruukkuja puisten tynnyreiden sijasta... lieneekö sellaisia yhtään helpompi löytää, mene ja tiedä. Nyt on kuitenkin oikea aika lähteä moisia etsimään, taitaa olla alennusmyynti ajankohtainen asia.

Kolmanneksi olen alkanut haikailla komeista takorautaisista roihutelineistä talvenvaraksi. Kaamea miten kalliiksi tämä aita vielä käykään, onneksi kaikkea ei tarvinne hankkia vielä tänä vuonna. Lopuksi motivaatiokuvia: http://pinterest.com/search/?q=stone+fence